Tämä kirjoitus on herätys, joka on osoitettu suoraan Suomen päättäjille – @suomeneduskunta & @suomenhallitus. On aika ymmärtää, mikä itsepalvelun hinta todellisuudessa on. Se ei ole vain yksilön ongelma, vaan seuraus rakenteellisista valinnoista, jotka ovat muovanneet yhteiskuntaamme. Kun skannaamme itse ostoksiamme kaupassa, emme ainoastaan tee palkatonta työtä – maksamme samalla osan siitä syvemmästä hinnasta, jonka Suomi on valinnut.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään kaupan itsepalvelukassalla, että teet juuri nyt työtä, josta joku sai ennen palkkaa? Skannaat tuotteita, punnitset hedelmät ja pakkaat ostokset – samalla kun yksi ainoa kassahenkilö yrittää valvoa koko myymälän etuosaa. Tämä ilmiö, jossa asiakkaasta on tullut palkaton työntekijä, on arkipäivää Suomessa.
Mutta mikä on itsepalvelun todellinen hinta, kun tarkastellaan asiaa työpaikkojen ja inhimillisyyden kautta? Täällä Thaimaassa asuessani ero korostuu päivittäin ja paljastaa, kuinka radikaalin muutoksen Suomi on käynyt läpi. Kun näen huoltoasemalla neljä tankkaajaa palvelemassa hymyillen tai kaupassa työntekijän pakkaamassa ostokseni, en voi olla pohtimatta: mitä me menetimme, kun lakkasimme palvelemasta toisiamme?
Kadonnut Palvelu ja Itsepalvelun Hinta Työpaikoissa
Muistatko vielä ajan, jolloin palvelu oli itsestäänselvyys? Huoltoaseman ”pumppumikko”, kaupan ”kärrypojat” tai pankin tuttu virkailija eivät olleet vain työntekijöitä, vaan osa arjen sujuvuutta ja inhimillisyyttä. Lista ammateista, jotka ovat lähes kadonneet itsepalvelun ja automaation myötä, on pitkä:
- Pankkivirkailijat
- Lippujenmyyjät asemilla ja teattereissa
- Postivirkailijat
- Hyllyttäjät ja punnitsijat erillisinä ammatteina
Tämä lista on vain pintaraapaisu siihen, mikä on todellisuudessa itsepalvelun hinta suomalaisissa työpaikoissa. Kyse on kymmenistä tuhansista matalan kynnyksen työpaikoista, jotka ovat haihtuneet ilmaan?
Tehokkuuden tyrannia ja kohtaamisten katoaminen
Filosofisesti tarkasteltuna itsepalveluyhteiskunta ei ainoastaan poista työpaikkoja, vaan se poistaa kohtaamisia. Tämä ilmiö on osa sitä, mitä sosiologi George Ritzer kutsuu ”yhteiskunnan mäkkäröitymiseksi”. Pikaruokaloiden periaatteet – tehokkuus, laskennallisuus, ennustettavuus ja kontrolli – ovat vallanneet elämämme. Itsepalvelukassa on tämän kehityksen kruununjalokivi: se on tehokas, ennustettava ja teknologian kontrolloima, mutta samalla täysin sieluton.
Mikä on arvo hetkellä, joka ei tuota mitään mitattavaa? Kassaneidin ystävällinen hymy tai lyhyt keskustelu säästä. Nämä ovat näennäisesti ”tehottomia” hetkiä, jotka eivät nopeuta asiointia. Kuitenkin juuri ne rakentavat yhteisöllisyyttä. Kyse on juuri siitä sosiaalisen pääoman rapautumisesta, jota politiikan tutkija Robert Putnam kuvasi teoksessaan ’Bowling Alone’. Jokainen ohimeneväkin ihmiskontakti on pieni sijoitus yhteiseen luottamuspankkiin. Kun nämä kontaktit korvataan koneilla, tuo pääoma alkaa huveta.
Asiakkaasta ”Prosumer” – palkaton työntekijä
Tämä muutos on myös muuttanut asiakkaan roolin juuri sellaiseksi, jota tulevaisuudentutkija Alvin Toffler ennakoi jo vuonna 1980 kutsuessaan sitä ’prosumerismiksi’ (producer + consumer). Prosumer on asiakas, joka osallistuu aktiivisesti palvelun arvonluontiin tekemällä palkatonta työtä yrityksen puolesta.
Kun skannaat tuotteitasi, et ole enää asiakas, jota palvellaan, vaan olet osa yrityksen logistista prosessia. Tämä vieraannuttaa meidät itse ostotapahtumasta ja niistä ihmisistä, jotka olivat aiemmin osa sitä. Se on Karl Marxin kuvaaman työn vieraantumisen moderni muoto, joka on laajentunut työntekijästä myös kuluttajaan. Meille markkinoidaan tätä vapautena ja kontrollina, mutta todellisuudessa se on vapauden illuusio. Olemme tulleet entistä sidotummiksi järjestelmiin, joiden toiminnasta kannamme itse vastuun.
Yhteiskunnalliset Seuraukset ja Päättäjien Sokea Piste
Tämä kehitys tarjoaa myös suoran vastauksen kysymykseen, joka hallitsee Suomen julkista keskustelua: mihin työpaikat ovat kadonneet? Kyse ei ole vain nostalgiasta kadonnutta palvelukulttuuria kohtaan, vaan kymmenistä tuhansista matalan kynnyksen työpaikoista, jotka ovat haihtuneet ilmaan automaation ja itsepalvelun myötä.
Tässä piilee päättäjien ja julkisen keskustelun sokea piste. Kun työttömyyttä lähestytään usein yksilön ongelmana – laiskuutena tai osaamisen puutteena – unohdetaan kokonaan tämä valtava rakenteellinen muutos. Työttömyyttä ei voi sysätä yksilön syyksi, jos työpaikkoja on aktiivisesti ja järjestelmällisesti poistettu tehokkuuden ja kustannussäästöjen alttarilla.
Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi yhtä avointa työpaikkaa hakee nykyään sadat, ellei tuhannet ihmiset. Tarjonta ja kysyntä eivät enää kohtaa, koska tarjontaa on tietoisesti vähennetty. Itsepalvelun ja tehostamisen näkymättömän ”hinnan” maksavat lopulta ne, joille ei jää enää mitään työtä haettavaksi, sekä koko yhteiskunta, joka kamppailee syvenevän rakenteellisen työttömyyden kanssa.
Yhteenveto: Mitä jää jäljelle?
Kun laskemme yhteen itsepalvelun hinnan, emme voi tuijottaa vain yritysten säästämiä palkkakuluja. Hintalappuun on lisättävä menetetyt työpaikat, jäljelle jääneiden työntekijöiden kasvanut kuormitus, rapautunut palvelukulttuuri ja, kuten juuri totesimme, syvenevä rakenteellinen työttömyys, joka koskettaa koko yhteiskuntaa. Kaiken tämän ytimessä on inhimillisten kohtaamisten katoaminen.
Tämä ei ole väistämätön luonnonlaki, vaan seurausta valinnoistamme. Olemme kollektiivisesti hyväksyneet ajatuksen, että kitkattomuus on tärkeämpää kuin kohtaaminen.
Ehkä todellinen innovaatio tulevaisuudessa ei olekaan vielä älykkäämpi itsepalvelukassa, vaan yritys, joka uskaltaa mainostaa: ”Meillä sinua palvelee aina ihminen.” Ehkä suurin ylellisyys ja tärkein yhteiskunnallinen teko tulevaisuudessa on aito, kiireetön ja jopa hieman tehoton inhimillinen kontakti.
Lähteet ja Akateeminen Viitekehys
- George Ritzer: The McDonaldization of Society (1993). Ritzerin teoria kuvaa, kuinka tehokkuus, laskennallisuus, ennustettavuus ja kontrolli ovat levinneet yhteiskunnan kaikille osa-alueille. Itsepalvelukulttuuri on tästä suora esimerkki.
- Alvin Toffler: The Third Wave (1980). Toffler loi termin ”prosumer” kuvaamaan kuluttajaa, joka osallistuu itse tuotteen tai palvelun tuottamiseen. Itsepalvelu on tämän ilmiön arkipäiväistymistä.
- Robert Putnam: Bowling Alone (2000). Putnamin teos analysoi sosiaalisen pääoman – yhteisöllisyyttä ja luottamusta ylläpitävien verkostojen – heikkenemistä. Arkipäiväisten palvelukohtaamisten väheneminen on yksi osa tätä rapautumista.
- Suomalaiset lähteet: Konkreettista dataa Suomen tilanteesta tarjoavat muun muassa Tilastokeskus sekä ammattiliitot, kuten Palvelualojen ammattiliitto PAM ry. Niiden raporteista voi seurata palvelualojen työpaikkojen kehitystä.