Thaimaan matkailu kärsii pitkäaikaisten eurooppalaisten matkailijoiden ja talviasukkaiden vähenemisestä. Tilannetta vaikeuttavat tiukentuva maahanmuuttobyrokratia, kuten monimutkaiset osoiteilmoitukset ja pankkitilivaatimukset. Lisäksi ulkomaalaisten kaksoishinnoittelu heikentää maan houkuttelevuutta verrattuna muihin kohteisiin.
Uusien luksusmatkailijoiden tavoittelu sivuuttaa ruohojuuritason talouteen vaikuttavat reppureissaajat ja pitkäaikaisasukkaat. Samaan aikaan Kaakkois-Aasian naapurimaat tarjoavat joustavampia viisumeita ja edullisempia elinkustannuksia. Tämä kehitys vaarantaa Thaimaan aseman matkailijoiden suosikkikohteena alueella.
Thaimaan matkailu ja turismi ovat kokeneet viime vuosina merkittäviä rakenteellisia haasteita. Bangkokin virastoissa ja ministeriöissä ihmetellään, mihin pitkäaikaiset eurooppalaiset matkailijat, talviasukkaat ja reppureissaajat ovat kadonneet. Ratkaisuksi tarjotaan uusia maahantuloveroja, tiukentuvaa maahanmuuttovalvontaa sekä puheita ”luksus- ja miljonääriturismista”.
Päättäjiltä tuntuu kuitenkin unohduvan se, kenen toimesta Thaimaan matkailuedellytykset aikoinaan rakennettiin – ja miten maahanmuuttobyrokratia vaikeuttaa nyt niiden ihmisten elämää, jotka tuovat maahan aitoa rahaa.
Reppureissaajien ja talviasukkaiden unohdettu rooli
Thaimaasta ei tullut maailmankuulua lomakohdetta pelkästään viiden tähden luksusresorttien ansiosta. Maa nousi suosioon reppureissaajien, seikkailijoiden ja talvisin pitkään viipyvien eläkeläisten ansiosta. He olivat valmiita hyväksymään keskeneräisen infrastruktuurin ja pikkupuutteet, koska maa oli edullinen, aito ja ilmapiiri ystävällinen.
Mikä tärkeintä: nämä matkailijat levittäytyvät ympäri maata. He matkustavat Isaniin, Pohjois-Thaimaan pikkukaupunkeihin ja paikallisiin majataloihin. He jättävät eurot ja bahtit suoraan ruohojuuritasolle – mopotakseille, katukeittiöille, pikkuhotelleille ja perheyrityksille.
Nyt maahan odotetaan tilalle kuvitteellisia upporikkaita luksusturisteja, jotka viipyvät maassa vain viikon, pysyttelevät kansainvälisessä ketjuhotellissa ja jättävät rahansa suuryhtiöille.
Kaksoishinnoittelu ja ”Farang-lisä” syövät maakuvaa
Lyhytaikaiselta matkailijalta yritetään repiä kaikki irti parissa viikossa. Suora kaksoishinnoittelu eli niin sanottu ”farang-lisä” kansallispuistoissa ja nähtävyyksissä luo tunteen siitä, että ulkomaalainen on vain kävelevä lompakko.
Samaan aikaan kun Etelä-Euroopan kohteissa – kuten Espanjassa, Kreikassa tai Portugalissa – saa samalla rahalla toimivaa infraa, puhtautta ja tasa-arvoista kohtelua, matkailijat alkavat väkisin vertailla tarjontaa.
Jatkuva maahanmuuttobyrokratia: 90 päivän ilmoitus ja TM30
Ehkä suurin kynnys pitkään maassa viipyville talviasukkaille ja eläkeläisille on jatkuva hallinnollinen säätäminen maahanmuuttoviraston (Immigration) kanssa:
- 90 päivän ilmoitus (TM47): Vuoden 1979 maahanmuuttolakiin perustuva velvoite vaatii jokaista maassa yli 3 kuukautta viipyvää ilmoittamaan osoitteensa 90 päivän välein. Vaikka sen voi periaatteessa tehdä netissä, järjestelmän pätkiminen ajaa ihmisiä edelleen jonottamaan virastoihin.
- Osoiteilmoitus (TM30) ulkomailta palatessa: Vaikka Thaimaan sisällä matkustaessa uutta osoiteilmoitusta ei enää vaadita (kunhan vakituinen osoite pysyy samana), jokainen naapurimaassa käynti laukaisee TM30-rumban uudelleen.
- Pankkitilipantit ja epävarmuus: Satojen tuhansien bahtien makuuttaminen pankkitileillä nollakorolla ja jatkuvat visarunit luovat tunteen siitä, että maassa asutaan ehdonalaisella.
Tämä järjestelmä ei ehkäise rikollisuutta, vaan kuluttaa ainoastaan laillisesti maassa asuvan ja rahojaan kuluttavan ulkomaalaisen hermoja.
Miten Thaimaan matkailu pärjää vertailussa naapurimaihin?
Samaan aikaan kun Thaimaa vaikeuttaa pitkäaikaista oleskelua, naapurimaat kuten Kambodža, Vietnam ja Filippiinit ovat heränneet:
- Ne tarjoavat joustavampia viisumeita ja pitempiä oleskelulupia ilman monimutkaista paperisotaa.
- Elinkustannukset ovat pysyneet maltillisina, ja rahoilleen saa paremman vastineen.
- Ulkomaalaista pidetään maahan rahaa tuovana voimavarana eikä valvottavana uhkana.
Thaimaa ei ole enää ainoa tai helpoin vaihtoehto Kaakkois-Aasiassa. Jos päättäjät Bangkokissa eivät ymmärrä ruohojuuritason todellisuutta, käy niin, että ne kaikkein uskollisimmat talviasukkaat ja turistit siirtävät euronsa rajan yli paikkoihin, joissa heitä ja heidän rahojaan todella arvostetaan.