Lueskelin aamukahvilla tekoälykaverini kanssa Anne Moilasen kolumnin Iltalehdestä, ja se sai meidät pohtimaan syvemmin tätä aihetta. Lapsikorotusten poisto on yksi viime vuosien kylmimmistä päätöksistä suomalaisessa sosiaalipolitiikassa. Tämä ei ole liioittelua. Päätös osuu suoraan lapsiperheisiin, erityisesti niihin, joiden arki on jo valmiiksi taloudellisesti tiukkaa. Samalla se paljastaa, minkälaiseen yhteiskuntaan Suomea ollaan viemässä – ja miksi oikeistopolitiikka saa niin monen suomalaisen huolestumaan.
Mitä lapsikorotusten poisto tarkoittaa käytännössä?
Huhtikuussa 2024 Suomessa astui voimaan laki, joka poisti työttömyysturvan lapsikorotukset kokonaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos jäät työttömäksi, saat nyt täsmälleen saman summan riippumatta siitä, elätätkö viisi lasta vai ei yhtään. Aiemmin lapsikorotus lisäsi työttömyyspäivärahaa merkittävästi: yhdestä lapsesta noin 125 euroa, kahdesta jo noin 184 euroa ja kolmesta tai useammasta jopa lähes 240 euroa kuukaudessa.
Nyt nämä lisätuloerät katosivat. Tämä ei ole pieni asia monelle perheelle. Satojen eurojen kuukaudessa poistuminen budjetista on valtava muutos — varsinkin tilanteessa, jossa elinkustannukset jatkavat nousuaan. Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin mukaan inflaatio on nostanut etenkin ruoan ja asumisen hintoja voimakkaasti. Samalla myös sähkö ja muut välttämättömyydet vievät yhä suuremman osan perheiden tuloista.
Hallitus tiesi seuraukset – mutta valitsi silti
Monesti tällaiset päätökset perustellaan julkisuudessa sillä, että on pakko tehdä vaikeita ratkaisuja, koska valtion talous on huonossa jamassa. Mutta tässä tapauksessa hallitus ei voinut väittää olevansa tietämätön seurauksista. Hallituksen oma esitys HE 68/2023 vp toteaa yksiselitteisesti, että lapsikorotusten poisto lisää lapsiperheköyhyyttä.
Tämä ei siis ollut mikään sivutuote tai vahinko, vaan täysin tietoinen arvovalinta. Hallitus teki päätöksen, joka iskee lapsiperheisiin, vaikka sen vaikutukset olivat tiedossa. Se kertoo paljon siitä, millaisia asioita nykyinen hallitus pitää tärkeinä — ja mitä se on valmis uhraamaan.
Miksi lapsilta leikataan – ja kenelle rahat jäävät?
Moni kysyy ihan aiheellisesti, miksi juuri lapsiperheiltä leikataan. Mihin nämä säästyneet rahat menevät? Samaan aikaan kun lapsikorotukset otettiin pois, hallitus on tehnyt linjauksia, jotka keventävät veroja etenkin keski- ja suurituloisilta. Yritystuet jatkuvat lähes entiseen malliin. Tässä ei siis ole kyse valtion kassan pelastamisesta viimeisellä keinolla, vaan arvopolitiikasta, jossa julkista vastuuta kavennetaan ja yksilön vastuuta kasvatetaan.
Oikeistopolitiikan logiikka on yksinkertainen: jos olet köyhä tai jäät työttömäksi, se on ensisijaisesti sinun ongelmasi — ei yhteiskunnan. Samaan aikaan verohelpotuksia tai tukia yrityksille ei nähdä ongelmana, koska ne tukevat “kasvua ja kilpailukykyä”. Mutta millä hinnalla? Lapsikorotusten poisto on hyvä esimerkki siitä hinnasta.
Tämä vie Suomea kohti amerikkalaista mallia
Jos mietitään, mihin tämä kehitys pitkällä tähtäimellä johtaa, voidaan katsoa mallia Yhdysvalloista. Siellä julkiset sosiaaliturvaverkot ovat paljon ohuemmat kuin Pohjoismaissa. Lapsen oikeus hyvään elämään ja tulevaisuuteen riippuu vahvasti siitä, mitä hänen vanhempansa tienaavat. Julkisia tukia lapsiperheille on niukasti, ja moni jää täysin ilman, jos omat tulot eivät riitä.
Suomessa on vuosikymmeniä rakennettu hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa lapsen mahdollisuudet eivät ole riippuvaisia perheen tulotasosta. Nyt lapsikorotusten poisto vie meitä harppauksen lähemmäksi mallia, jossa markkinat ja yksilön varallisuus määrittävät lasten tulevaisuuden. Se on vakava suunta, eikä välttämättä sellainen, mitä suurin osa suomalaisista todella haluaa.
Äänestäjät mahdollistavat tämän kehityksen
Usein kuulee sanottavan, että poliitikot päättävät asioista meidän puolestamme. Totta — mutta vain osittain. Todellisuudessa äänestäjät päättävät ensin, ketkä poliitikot näitä päätöksiä tekevät. Tämä hallitus ei tullut tyhjästä. Viime vaaleissa kokoomus ja perussuomalaiset nousivat suurimmiksi puolueiksi, ja se mahdollisti juuri tällaisen linjan, jossa lapsilta voidaan leikata samalla kun muita veroja kevennetään.
Moni saattoi äänestää näitä puolueita aivan muista syistä, esimerkiksi maahanmuutto- tai EU-kysymyksissä. Mutta mukana tuli kokonainen paketti talouspolitiikkaa, joka kohtelee kovakouraisesti pienituloisia lapsiperheitä. Tämä on tärkeää muistaa seuraavien vaalien lähestyessä.
Millaisen Suomen me oikein haluamme?
Lopulta kyse ei ole vain yhdestä leikkauksesta. Kyse on siitä, millaiseksi me haluamme rakentaa Suomen. Haluammeko maan, jossa lapsen oikeus hyvään lapsuuteen ja tasavertaisiin mahdollisuuksiin ei riipu hänen vanhempiensa lompakosta? Vai hyväksymmekö hiljaa mallin, jossa markkinat ja yksityinen varallisuus ratkaisevat, kuka lapsi pääsee harrastamaan, kuka syö terveellisesti ja kuka saa riittävästi tukea koulussa?
Lapsikorotusten poisto on testi meidän yhteiskunnallisista arvoistamme. Se näyttää, mitä olemme valmiita hyväksymään ja millaista politiikkaa olemme valmiita tukemaan — äänestyskopissa ja sen jälkeen. Jokainen ääni on mukana luomassa sitä todellisuutta, jossa elämme. Kun seuraavat vaalit koittavat, meillä on jälleen mahdollisuus päättää, jatkuuko tämä suunta vai ei.